Kirjoittaja: Pirita Ollila, Yhteiskuntatieteiden ylioppilas (Kansainvälinen politiikka)

Aluksi

Alkaessani kirjoittamaan ilmastonmuutoksesta Venäjällä, halusin tehdä kirjoituksestani loogisen kuvauksen siitä, miksi Venäjä vaikuttaa toimivan ilmastonmuutoksen suhteen vähäisesti. Oma hypoteesini lähti siitä, että Venäjä ei ensinnäkään tule olemaan yksi niistä valtioista, jotka kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta. Toinen hypoteesini oli se, että Venäjällä on mahdollisuus hyötyä ilmastonmuutoksesta ja tämän vuoksi olisikin oikeastaan sen intresseissä antaa ilmastonmuutoksen kehittyä omalla painollansa. Mutta mitä enemmän perehdyin aiheeseen, sitä virheellisemmiltä väitteeni alkoivat tuntua. Kaiken lisäksi loogisen kokonaisuuden aikaan saaminen Venäjän ilmastopolitiikasta kaikkine oikkuinensa vaikutti haastavalta.

Jälkiviisaana sanoisinkin, että aiheesta on turha edes yrittää saada loogista kokonaiskuvaa yhdessä kirjoituksessa. Putin on opportunistinen poliitikko, joka on vaihtanut politiikkaansa erityisesti talouden saralla palveleman omia intressejään (Åslund 2019, 39). Siksi jaoinkin aiheen useammaksi osaksi. Ensimmäisessä kirjoituksessa keskityn ainoastaan kuvaamaan sitä, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan Venäjään ja miten Venäjä on toiminut – tai tässä tapauksessa jättänyt toimimatta – ilmastonmuutoksen suhteen. Seuraavissa kirjoituksissa käyn läpi eri ulottuvuuksia, joilla Venäjän toimintaa ilmastonmuutoksen suhteen voi arvioida ja käsitellä.

Keskityn tässä kirjoituksessa Venäjän valtiolliseen suhtautumiseen, sillä kansalaisyhteiskunnan, yksityisen sektorin ja akateemisen maailman sisällyttäminen monimutkaistaisi tilannetta turhaan. Venäjällä toki on oma kansalaisyhteiskuntansa, joka suhtautuu ilmastonmuutokseen realistisesti (ks. esim. Tynkkynen & Tynkkynen 2018). Venäjä on kuitenkin muuttunut yhä enemmän maaksi, jossa valta on keskitetty pienelle joukolle. On sanomattakin selvää, että tämä valta ei edusta kaikkien venäläisten näkemyksiä, mutta maan merkittävimpänä vallankäyttäjänä se on valitettavasti keskeisin ilmastotoimija.

Ilmastonmuutos ja sen vaikutus Venäjään

Ilmastonmuutos on globaali uhka, johon on pyritty vastaamaan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Pariisin sopimuksessa asetettiin tavoitteeksi, että lämpötila saisi nousta alle 2 °C verrattuna esiteollisen ajan lämpötilaan. Sopimuksen tavoitteena on kuitenkin pysäyttää lämpeneminen 1,5 °C (Rogelj et al. 2016, 631). Vuonna 2018 Euroopan Komission mukaan 75 % kasvihuonekaasuista oli peräisin energiasektorista. Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa energiateollisuuden uudistaminen on erityisen tärkeää (Romanova 2021, 153).

Ilmastonmuutos on yhteinen uhka koko maapallolle, mutta se vaikuttaa vaihtelevin tavoin eri alueisiin. Vaikkakin ilmastonmuutoksen vastustaminen on kaikkien yhteinen etu sijainnista riippumatta, on samalla totta, että kustannukset hyötysuhteessa ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa jakautuvat eri tavoin eri alueelle. (Gustafson 2021, 2.) Samalla lyhyellä tähtäimellä ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten yleensä kehittyvät maat, joilla on myös kehittyneisiin maihin verrattuna suhteellisesti enemmän ongelmia (ks. esim. Fröhlich & Ide 2020, 58). Kärjistäen voisi sanoa, että kehittyneillä alueilla ilmastotoimet ovat kalliita, ja ainakin lyhyen tähtäimen voitot näyttäytyvät pieninä, kun taas köyhemmillä alueilla mahdolliset ilmastotoimet ovat vähäisempiä, mutta toimimattomuuden seuraukset vakavampia ja ajankohtaisempia.

Venäjän talous nojaa toimiin, jotka edistävät ilmastonmuutosta. Tämä tarkoittaa sitä, että Venäjä on taloudellisesti riippuvainen sen fossiilisesta energiasektorista (Godzimirski 2021, 1). Tämän vuoksi Venäjälle ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ovat käytännössä uhka koko nykyisen kaltaiselle valtiontaloudelle. Toimet, joilla pyritään hidastamaan ilmastonmuutosta ovatkin suhteellisesti kalliita Venäjälle ja täten houkutus vapaamatkustamiseen ilmastotoimissa voi Venäjälle olla suurempi (Gustafson 2021, 2). Tavanomaisesti yhteiskunnan sopeutumistoimet ilmastonmuutoksen torjuntaan nähdään negatiivisessa valossa lähinnä kalliina toimina, jotka aiheuttavat vain taloudellista tappiota. Tyypillisesti taloutta sekä yhteiskunnallista menestystä seurataankin vain lyhyellä aikavälillä. (Hare et al. 2011, 52.) Saman voi todeta Venäjän nykyisestä poliittisesta eliitistä, joka kiinnittää huomiota lähinnä vain lyhyen tähtäimen hyötyihin ja voittoihin (Romanova 2021, 8).

Lähestymistavat ilmastonmuutokseen

Miten Venäjä sitten suhtautuu ilmastonmuutokseen? Ilmastonmuutos uhkaa Venäjää ristiriitaisella tavalla, eikä yksimielisyyttä aiheesta löydy. Ensimmäisten arvioiden mukaan Venäjä tulee olemaan yksi niistä maista, joilla on eniten hävittävää ilmastonmuutoksesta (ks. esim. Gustafson 2021, 3). Toisen näkökulman mukaan tilanne ei ole katastrofaalisimmasta päästä, sillä Venäjä ei tule muuttumaan elinkelvottomaksi alueeksi ensimmäisten joukossa. Sen sijaan esimerkiksi saarivaltiot tulevat kohtaamaan kohtalokkaita seurauksia ilmastonmuutoksen vuoksi, eikä samankaltaista varmuutta niiden elinkelpoisuudesta tulevaisuudessa ole, kuin mannermailla on (Petzold & Magnan 2019, 145). Kolmannen näkökulman mukaan kaiken negatiivisuuden ohessa Venäjä saattaa jopa hyötyä ilmastonmuutoksesta (Shuhua 2021, 194). Tilanne muistuttaakin janaa, jonka yhdessä päässä ilmastonmuutos tulee olemaan Venäjälle katastrofaalinen, keskellä siedettävä – vaikkakaan ei-toivottu – ja janan toisessa ääripäässä jopa hyödyllinen kehityskulku Venäjälle.

Katastrofaalinen pääty selittyy sillä, että Venäjä on maa-alueena valtava ja tämän seurauksena se tulee kärsimään suhteellisen paljon äärimmäisistä sääolosuhteista, joilla tulee olemaan vaikutusta maan ekosysteemiin, mutta myös Venäjän infrastruktuuriin (Gordova et al. 2019, 1). Nyt jo on havaittu, että Venäjän maanpinta on lämmennyt vuosien 1976–2012 aikana melkein kolminkertaisesti verrattuna globaaliin keskiarvoon (Skryzhevska et al. 2015, 148). Ilmastonmuutoksen seurauksena Arktisen alueen ikirouta tulee sulamaan, minkä seurauksena alueen infrastruktuuri tulee olemaan yhä haavoittuvaisempi. Samalla uudet rakennushankkeet tulevat kallistumaan. Erään arvion mukaan Venäjä käytti jo 2010-luvulla vajaa kaksi miljardia USD korjatakseen ilmastonmuutoksen aiheuttamia infrastruktuurin vahinkoja. (Skryzhevska et al. 2015, 151.) Siperian lämpeneminen tulee mahdollistamaan uusia tuholaisten levittämiä tauteja. Venäjän eteläisillä alueilla kuivuus tulee lisääntymään entisestään. Huippuna vielä se, että tulipalot tulevat yleistymään Venäjän metsissä. Tässä yhteydessä huomion arvoista on, että Venäjän metsät vievät maa-alueesta yli puolet ja samalla ne kattavat noin viidesosan maailman metsistä. (Gustafson 2021, 5.)

Janan keskellä sijaitseva näkemys siitä, ettei ilmastonmuutos ole niin kohtalokas Venäjälle, voi selittyä esimerkiksi seuraavalla huomiolla: Venäjällä on Pohjoisella Jäämerellä paljon rannikkoa, jota uhkaa merenpinnan nouseminen, mutta kyseinen alue ei ole tiheästi asutettua (Skryzhevska et al. 2015, 147). Mikäli alueella sijaitsisi laajalti esimerkiksi suuria asutuskeskuksia tai merkittäviä kaupunkeja, tilanne olisi kriittisempi.

Janan toisessa päädyssä olevat hyötymismahdollisuudet selittyvät paljolti samojen ilmiöiden toisenlaisilla seurauksilla. Ilmaston lämpeneminen on esimerkiksi nostanut tietyillä alueilla maatalouden tuottavuutta muutaman prosenttiyksikön verran (Ksenofontov & Polzikov 2020, 305).¹ Yhtäällä ilmastonmuutosta seuraava elintarvikepula muilla alueilla nostaa kysyntää venäläiselle maataloudelle. Tämän lisäksi ilmastonmuutoksen edetessä, Venäjän ulkopuolella saattaa myös nousta kysyntä venäläiselle ydinvoimalle ja sen teknologialle. Ja kenties merkittävimpänä, Arktisen alueen sulaessa pohjoinen rannikkoalue tulee muuttumaan käyttökelpoiseksi meriliikenteelle. (Gustafson 2021, 5.) Tätä näkemystä kuultaessa tulisi kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota siihen, kuka puhuu ja milloin.

Venäjän ilmastotoimet

Ilmastotoimien suhteen Venäjä on valinnut passiivisen lähestymisen. Onkin tärkeää muistaa, että toimimattomuus on myös yksi toiminnan muoto, joka syntyy yhtä lailla valinnan pohjalta. Korppoon mukaan (2010, 110) Venäjän tapauksessa kyse ei ole siitä, etteikö ihmiskunnan yhteyttä ilmastonmuutokseen tunnistettaisi. Venäjä on nimittäin tunnustanut tämän, ja jopa tuonut esiin ihmiskunnan tarvetta toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Siltikin Climate Action Trackerin (2023) tuottaman raportin mukaan Venäjän ilmaston lämpenemistä hillitsevät toimet ovat huolestuttavissa määrin riittämättömiä, ja jos kaikki maat tyytyisivät yhtä vähäpätöisiin ilmastotoimiin, ilmasto lämpenisi 3–4 °C.

Globaalilla tasolla yhtenä suurimpana saastuttajana Venäjän olisi kohtuullista osallistua ilmastotoimiin. Siksi on tärkeää huomioida, että toimimattomuus on myös toiminnan muoto. Venäjä kuului jo 2010-luvulla viiden eniten kasvihuonekaasuja tuottavien maiden joukkoon, minkä lisäksi se oli myös yksi suurimmista fossiilisten polttoaineiden tuottajista. (Sharmina et al. 2013, 373.) Sen sijaan, että maa olisi pyrkinyt vähentämään päästöjensä määrää, vuonna 2021 Venäjä oli jo neljänneksi suurin kasvihuonekaasujen tuottajamaa (Gustafson 2021, 4). Venäjä on ilmastotoimien saralla suhteellisen vapaa toimija, sillä Venäjällä on kansainvälisen politiikan tasolla paljon valtaa, sekä taloudellista pääomaa mittavien raaka-ainevarantojensa vuoksi. Näiden seurauksena Venäjällä on ollut enemmän mahdollisuuksia toimia itsenäisesti myötäillen ainoastaan omia intressejään. (Marten 2015, 73.)

Venäjän talous nojaa voimakkaasti maan energiasektoriin ja siitä saataviin tuloihin. Tämä on osittain seurausta siitä, että Venäjä on modernisoinut energiasektoriansa 1990-luvun jälkeisen kaaostilan jälkeen. Yhtäältä uudistaminen on palvellut Venäjän kansallisia ja kansainvälisiä intressejä vahvistamalla Venäjän taloutta, sekä maailmanpoliittista asemaa. Miinuspuolena uudistukset ovat kuitenkin tehneet Venäjästä kykenemättömän sopeutumaan ilmastonmuutoksen uhkiin. Valtion tiukka läsnäolo maansa taloudessa vain vahvistaa tätä. Venäjä kuuluukin niihin maihin, joiden talous nojaa eniten fossiilisten polttoaineiden vientiin. (Gustafson 2021, 4–5.) Osittain maan talouden riippuvuus energiasektoriin onkin johtanut nykyiseen välinpitämättömyyteen ilmastonmuutoksessa.

Lopuksi

Olen tässä kirjoituksessa käynyt läpi, mikä on ilmastonmuutoksen tilanne Venäjällä, ja miten Venäjä on suhtautunut ilmastonmuutokseen. Nähdäkseni Venäjällä on kolme vaihtelevaa näkökulmaa siitä, miten Venäjän tulisi suhtautua ilmastonmuutokseen. Riippuen näkökulmasta, ilmastonmuutos on joko katastrofaalinen, siedettävä, tai jopa positiivinen kehityskulku Venäjälle. Tieteellisen tutkimuksen ja sääilmiöiden perusteella tilanne vaikuttaa kuitenkin olevan hyvin vakava uhka Venäjälle. Maan ollessa riippuvainen energiasektoristaan, se on selkeästi jäänyt jumiin kannustinloukkuun. Täten huolimatta jo koetuista vahingoista, Venäjä on näyttänyt valinneen rooliksensa toimimattomuuden ilmastotoimissa.

Kaikkinensa aihe on sekava. Tätä tietysti lisää se, että edes suhtautumisesta ilmastonmuutokseen ei ole yhtä mielipidettä, saatikka että Venäjän ilmastotoimissa olisi yhtä linjausta, jonka valossa Venäjän toimia voisi tarkastella. Seuraavissa kirjoituksissa käyn läpi eri tekijöitä, joiden vuoksi tilanne on näinkin paradoksaalinen kuin se nyt on; ilmastonmuutos on tieteellisenkin näytön valossa vakava uhka, joka aiheuttaa jo nyt vahinkoa Venäjälle, mutta siltikin Venäjä jatkaa toimiansa, jotka edistävät ilmastonmuutoksen toteutumista.

Viitteet

1. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi tuottavuus on toisilla alueilla ollut myös 40–50 % vähemmän verrattaessa tuottavimpiin vuosiin (Ksenofontov & Polzikov 2020, 305). ↩︎

Vertaisarvioitu yhdistyksen hallituksen toimesta

Kuvitus: Veera Kuurinmaa

A personal thank you for all your help Louisa Aba Duesmann

Lähteet

Climate Action Tracker (2023) Russian Federation. 9.11.2022. Saatavissa <https://climateactiontracker.org/countries/russian-federation/>, luettu 27.10.2023.

Fröhlich, Christiane & Tobias Ide (2020). “NO: Other Social, Economic, and Political Factors are nearly always more important”. Teoksessa Hulme, Mike (toim.), Contemporary Climate Change Debates: a Student Primer, 58. London: Routledge.

Godzimirski Jakub Maciej (2022). “Energy, climate change and security: The Russian strategic conundrum”. Journal of Eurasian studies, 13 (1): 16–31.

Gordova, Yu E, A. A. Riazanova, A. G. Tiov & E. P. Gordov (2019). “Using information and computing system ‘Climate’ to raise awareness among the population and decision makers about regional effects of climate change”, IOP conference series. Earth and environmental science 386 (1), 12053-.

Gustafson, Thane (2021). Klimat : Russia in the age of climate change. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.

Hare, William L., Wolfgang Cramer, Michiel Schaeffer, Antonella Battaglini & Carlo C. Jaeger (2011). “Climate hotspots: key vulnerable regions, climate change and limits to warming”. Regional environmental change, 11 (1), 1–13.

Korppoo, Anna (2020). “Domestic frames on Russia’s role in international climate diplomacy”. Climate policy, 20 (1), 109–123.

Ksenofontov, M. Y. & D. A. Polzikov (2020). “On the Issue of the Impact of Climate Change on the Development of Russian Agriculture in the Long Term”. Studies on Russian economic development, 31 (3), 304–311.

Marten, Kimberly (2015). ”Informal Political Networks and Putin’s Foreign Policy: The Examples of Iran and Syria”. Problems of post-communism, 62 (2), 71–87.

Petzold, Jan & Alexandre K. Magnan (2019). “Climate change: thinking small islands beyond Small Island Developing States (SIDS)”. Climatic change, 152 (1), 145–165.

Rogelj, Joeri, Michael Den Elzen, Niklas Höhne, Taryn Fransen, Hanna Fekete, Harald Winkler, Roberto Schaeffer, Fu Sha, Keywan Riahi & Malte Meinshausen (2016). “Paris Agreement climate proposals need a boost to keep warming well below 2 °c”. Nature (London), 534 (7609), 631–639.

Romanova, Tatiana (2021). “Russia’s political discourse on the EU’s energy transition (2014–2019) and its effect on EU-Russia energy relations”. Energy policy, 1-11.

Sharmina, Marian, Kevin Anderson & Alice Bows-Larkin (2013). “Climate change regional review: Russia. Wiley interdisciplinary reviews”. Climate change, 4 (5), 373–396.

Shuhua, Li (2021). “The Impact of Global Warming on Russia’s Ecological Environment”. Social sciences in China, 42 (4), 194–208.

Skryzhevska, Yelizaveta, Veli-Pekka Tynkkynen & Simo Leppänen (2015). “Russia’s climate policies and local reality”. Polar geography (1995), 38 (2), 146–170.

Tynkkynen, Veli-Pekka & Nina Tynkkynen (2018). “Climate Denial Revisited: (Re)contextualising Russian Public Discourse on Climate Change during Putin 2.0”. Europe-Asia studies, 70 (7), 1103–1120.

Åslund, Anders (2019). Russia’s Crony Capitalism: The Path from Market Economy to Kleptocracy. New Haven, CT: Yale University Press.