Kirjoittaja: Konsta Taanila, Yhteiskuntatieteiden ylioppilas (Kansainvälinen politiikka)
Aluksi
Siinä missä osassa 1. tarkastelun kohteena on lähinnä Venäjän kansallinen internetsegmentti sen ominaispiirteineen, suuntaamme ajatuksemme osan 2. myötä RuNetin toteutuessaan aikaansaamiin kansainvälispoliittisiin seurauksiin. Kuten osassa 1. esitän, täyttä varmuutta siitä, omaako Venäjä todellista kykyä verkkonsa eristämiseen ei ole. Näin ollen seuraava pohdinta tapahtuman kansainvälispoliittisesta merkityksestä ja seurauksista, on luonteeltaan ennakoivaa. Nähdäkseni onnistuneesta RuNetin irtaantumisesta aiheutuu sekä suoria että epäsuoria seurauksia esimerkiksi Suomelle ja muille länsimaille, joita seuraavaksi hahmottelen hiukan tarkemmin.
Venäjän kansallisen internetsegmentin suorat kansainvälispoliittiset seuraukset
Onnistuneen itsenäisen internetsegmentin suoria seurauksia voidaan hahmotella hyvin asymmetrian käsitteen kautta. Hiukan yksinkertaistaen asymmetria voidaan määritellä yhden toimijan etulyöntiasemaksi tai paremmuudeksi jollain tietyllä toiminnan alueella – esimerkiksi kybertoimintaympäristössä (Kukkola et al. 2017, 81–82). Kuten Kukkola et al. (2017, 84–85) esittävät, perinteisesti kybertoimintaympäristö on ymmärretty symmetriseksi johtuen etenkin sen asemasta ikään kuin ”avoimena kaikkien hyödykkeenä”, johon ei ole liioin puututtu regulatiivisin säädöksin. Näin ollen, Venäjän pyrkimys luoda yksipuolinen suvereniteetti kybertoimintaympäristössä on erinomainen esimerkki sen yrityksestä muodostaa suhteellinen, asymmetrinen etulyöntiasema (Kukkola et al. 81–82).
Tämä melko sekava kybertilan (engl. cyberspace) itsensä sekä avoimien (open subspace) ja suljettujen (closed subspace) verkkojen välinen asymmetrinen suhde on havainnollistettuna alla Kaaviossa 1. On hyvä myös hahmottaa, että yhtenäisestä viivasta huolimatta kuvattua suljettua verkkoa ei ole välttämätöntä sulkea kokonaisvaltaisesti, vaan liikennettä voidaan rajoittaa verkosta verkkoon asteittain sekä verkon itsensä sisäisesti (Kukkola 2021, 94). Verkkojen välinen asymmetrinen suhde hahmottuu käytännössä kaavion 1. hyökkäyksellisien vektorien kautta, jotka kuvastavat tapoja toteuttaa CNA/CNE1 operaatiota suljetusta verkosta avoimeen. Operaatiot voidaan toteuttaa joko2:
- Virallisten yhteyksien kautta (designated interface)3
- Epävirallisten yhteyksien kautta (non-designated interface)4
- Kolmannen tahon yhteyksien kautta (third-party networks)
- Avoimen verkon sisällä (insider interface)
Vaikka kyberasymmetria tuottaa suoria ja epäsuoria vaikutuksia, voi asymmetrista tilannetta itsessään ja sen myötä kehittyvää Venäjän keinovalikoimaa pitää yhtenä suorana seurauksena. Suhteessa avoimeen verkkoon, suljetun verkon kyky toteuttaa ja puolustautua operaatioita vastaan on kunkin tavan osalta parempi (Kukkola et al. 2017, 96–100). Esimerkkinä nostettakoon tavoista ensimmäinen, jolla viitataan suoriin sekä täsmällisiin kansallisesti kontrolloituihin tietoverkkohyökkäyksiin. Avoimesta verkosta suljettuun toteutettuna hyökkäystä vastaan kyetään suojatumaan, sitä kyetään kontrolloimaan sekä jopa tarvittaessa estämään. Toisin päin toteutettuna hyökkäyksen haittavaikutuksia ei kyetä torjumaan, vaikka avointa verkkoa ylläpitävä valtio kykenisikin valvomaan hyökkäystä. (Kukkola et al. 2017, 96–97.) Kaiken kaikkiaan sekä hyökkäyksellinen että puolustuksellinen toimintakyky on valtioiden välisessä suorassa yhteenotossa suljetun verkon osalta parempi. Se kehittää Venäjän hybridisodankäynnin keinovalikoimaa edelleen, sillä se mahdollistaa sekä suhteellisen vapaan toiminnan vastustajiensa verkoissa että kaiken tulevan verkkoliikenteen katkaisun tilanteen niin vaatiessa. Toisaalta suljetun verkon myötä myös julkisen tilan kontrollointi kehittyy, mikä mahdollistaa nopeiden päätöksien tekemisen kriisitilanteissa. (Kukkola et al. 2017, 95.)
Kaavio 1. (Kukkola et al. 2017, 96.)
Laskiessamme Venäjän tavoin kybertoimintaympäristön territorioksi muiden ohella, luo kehittyvä kyberkyvykkyys myös valtioiden välisiin suhteisiin uusia pelotevaikutuksellisia eli deterrenssikykyyn liittyviä ulottuvuuksia. Vaikka deterrenssin käsite on alun perin kehitetty ydinaseiden jälkeisen ajan ymmärtämiseksi, voi käsitteen nähdä laajentuneen havainnollistamaan muun fyysisen voiman lisäksi kyber- sekä informaatioympäristöä. (Kukkola 2021, 60–62.) Reilusti yksinkertaistaen deterrenssissä on kyse uhan kautta muodostuvasta pelotteesta/pidäkkeestä. Tällä voiman (esim. ydinaseen) kautta muodostuvalla uhkauksella toimijat pyrkivät vaikuttamaan toisiinsa siten, etteivät ne toimisi uhkaajalle itselleen epäedullisella tavalla tai vastaavasti siten, että toimija toimisi uhkaajan haluamalla tavalla. (Freeden 2005, 790–791.) Pelote siis pyrkii vaikuttamaan toimintaan ennen sen realisoitumista – ex ante, ei lähtökohtaisesti jälkeenpäin kostona – ex post (Schelling 1980, 187)5. Huolimatta siitä, että kyberdeterrenssi sisältää käsitteellisesti monia ongelmia liittyen esimerkiksi deterrenssin perustekijöiden: kyvykkyyden, uskottavuuden ja viestimisen toteuttamiseen, vaikuttaa kiistämiseen perustuva deterrenssi (engl. deterrence by denial)6 jokseenkin toimivalta puolustuksellisten kyvykkyyksien kehittymisen myötä (Kukkola 2021, 60–62; Borghard & Lonegran 2023, 562). Kuten ydinaseiden osalta, kyberdeterrenssi ja sen vaikutusvalta saattaa valua muillekin toiminnan alueille ja kaventaa näin Venäjää vastustavien tahojen keinovalikoimaa. Näin ollen RuNetin edesauttaman kyberdeterrenssin kehittymistä voi nähdäkseni pitää yhtenä sen aiheuttamana suorana seurauksena.
Toisaalta mainittujen asymmetriaan perustuvien suorien vaikutuksien ohella tulee myös huomioida suljettu internetsegmentti potentiaalisena painostuksen välineenä. Suljettuaan verkkonsa, Venäjä saattaa kyetä joko tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti pakottamaan avoimen verkon valtion sulkemaan oman internetsegmenttinsä. Tämä luonnollisesti sisältää oletuksen siitä, että kyseinen valtio tähän ylipäätään kykenee. Olennaista on, että äkillinen tietovirtojen rajoittaminen ja verkon hallitsematon sulkeminen vahingoittaa kriittisiä infrastruktuureita, taloutta sekä valtioiden välisiä kumppanuussuhteita. (Lantto et al. 2018, 136.)
Venäjän kansallisen internetsegmentin epäsuorat kansainvälispoliittiset seuraukset
Onnistuneen RuNetin käyttöönoton epäsuorat seuraukset muodostuvat puolestaan pääasiallisesti valtioiden välisten kumppanuussuhteiden kautta. Ajatus globaalin verkon yhdysvaltaisvetoisuuden vastustamisesta ei ole uniikki ja Venäjän lisäksi esimerkiksi Kiina, Iran sekä Pakistan ovat olleet erityisen kiinnostuneita nykyisen globaalin ”kybermaailmanjärjestyksen” yhtenäisyyden horjuttamisesta (Ristolainen 2017, 19). Näin ollen Venäjän onnistunut irtaantuminen globaalista verkosta eittämättä kannustaisi muitakin valtioita luomaan omat itsenäiset internetsegmenttinsä (Nikkarila & Ristolainen 2017, 41). Toisaalta valtioiden välinen yhteistyö on myös syventynyt kybertoimintaympäristöön liittyvien näkemysten myötä ja yhteistyö onkin ollut kohtalaisen aktiivista BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) kesken. Yhteistyön julkilausuttuna tavoitteena on kyberturvallisuuden kehittäminen sekä yhteisen kybertilan muodostaminen. Vaikka tavoite kuulostaa utopistiselta, ovat BRICS-maat jopa suunnitelleet internetsegmenttiensä yhdistämistä vedenalaisten valokuitukaapeleiden kautta. (Nikkarila & Ristolainen 2017, 36.) Mainitsemisen arvoista myös on, että yhteistyö etenkin Venäjän ja Iranin välillä vaikuttaa tiivistyneen Ukrainan sodan myötä. Venäjän tarjotessa Iranille osaamista ja materiaalista tukea esimerkiksi viestinnällis-valvonnallisten kyberkyvykkyyksien suhteen, on Iran vastavuoroisesti myynyt Venäjälle sotilaallisia ilma-aluksia sekä ammuksia. (Lieber et al. 2023.)
Edellä kuvattu yhdysvaltalaisvetoista maailmanjärjestystä vastaan asettuva ja globaalia verkkoa haastava yhteystyö mahdollistaa myös Kaaviossa 1. kuvatun kyberhyökkäyksen kolmannen tahon yhteyksien kautta. Tämän yhteystyön kautta mahdollistuva epäsuora seuraus tarkoittaa käytännössä sitä, että Venäjä kykenee hyödyntämään toisen valtion kybertoimintaympäristöä omiin käyttötarkoituksiinsa, jolloin Venäjä voi halutessaan harhauttaa puolustavaa valtiota tai toteuttaa yllätyshyökkäyksen (Kukkola et al. 2017, 99). Yhteistyöstä kumpuavat seuraukset ovat asymmetristen kyvykkyyksien lisäksi hyvin tärkeitä, sillä globaalin verkon fragmentoituessa seuraukset saattavat heijastua esimerkiksi Euroopan Unionin ja Afrikan maiden välisiin suhteisiin. Näin ollen voidaan todeta, että onnistuessaan RuNet tuo mitä luultavimmin mukanaan kauaskantoisia ja vaikeasti ennakoitavia seurauksia etenkin kansainvälispoliittiseen yhteistyöhön sekä nykyisiin valtasuhteisiin liittyen. Toisaalta, vaikka monet valtiot ovatkin ilmaisseet haluavansa tukea Venäjää tavoitteissaan, saattaa Yhdysvaltojen yhä suuri kansainvälispoliittinen merkitys estää tämän näkymistä käytännössä (Gaufman 2021, 127–128).
Lopuksi
Kuten edellä esitän, onnistuessaan Venäjän kansallinen internetsegmentti saattaa kyetä murentamaan tai vähintäänkin horjuttamaan olemassa olevaa maailmanjärjestystä sekä sen sisäisiä valtasuhteita. Näin ollen RuNet tulee toteutuessaan aiheuttamaan tulevaisuudessa haasteita sekä yksittäisille valtioille että EU:n kaltaisille yhteisöille. Huolimatta siitä, että Venäjän tavoitteet kybertoimintaympäristön suhteen saattavat kuulostaa scifi-novellin keskinkertaiselta juonelta, tulee Venäjän hamuama asymmetrinen etulyöntiasema ottaa vakavasti ja tuoda osaksi kansainvälispoliittista keskustelua. Tähän myös tämä kirjoitus pyrkii jaottelemalla mahdolliset RuNetista koituvat seuraukset niin suoriin kuin epäsuoriinkin, mutta toisaalta myös kuvailemalla niiden ominaispiirteitä. Suoriksi seurauksiksi voi nähdä muodostuvan kyberasymmetrisen tilanteen itsessään sekä tästä koituvat muutokset esimerkiksi harmaan alueen toiminnan ja kyberdeterrenssin suhteen. Toisaalta epäsuoriksi seurauksiksi voi nähdä kybertoimintaympäristöön liittyvän kansainvälispoliittisen yhteistyön sekä sen kauaskantoiset ja vaikeasti ennakoitavat ilmenemismuodot. On kuitenkin muistettava, että kirjoituksen ollessa luonteeltaan havainnoivan sijaan ennakoiva, jää nähtäväksi, mitä Venäjän muodostama kansallinen internetsegmentti tulee todellisuudessa tarkoittamaan.
Viitteet
1.) CNA (Computer Network Attack) ja CNE (Computer Network Exploitation)
2.) (Kukkola 2021, 94; Kukkola et al. 2017; 96.)
3.) ”Virallisilla yhteyksillä” tarkoitetaan tässä yhteydessä valvottuja, kaupallisiin sopimuksiin perustuvia solmupisteitä (IXP) kansallisten yhteydentarjoajien välillä, kuten reititysalueita ja fyysisiä valokuitu-, mikrolinkki- sekä satelliittiyhteyksiä (Kukkola 2021, 95).
4.) ”Epävirallisilla yhteyksillä” tarkoitetaan puolestaan laittomia ja sääntelemättömiä rajapintoja, jotka kuitenkin sallivat teknisesti liikenteen kansallisiin verkkoihin. Esimerkkeinä epävirallisista yhteyksistä mm. mobiiliverkot, sääntelemättömät kaapeliyhteydet ja yritysverkot (Kukkola 2021, 95).
5.) Kuten todettua, esitetty kuvaus deterrenssistä on hyvin vajaa. Aiheen kiinnostaessa enemmän kts. esim. (Delpech 2012; Lupovic 2010.)
6.) Kiistämiseen perustuvassa deterrenssissä vastustajalta pyritään kiistämään hyökkäyksellä saavutettavissa oleva hyöty, vaikka muodostettu uhka realisoituisikin. Tämä voi tapahtua ydinasemaailmassa esimerkiksi ohjuspuolustusjärjestelmän tai uskottavan vastaiskukyvyn avulla. (kts. esim. Mazarr 2018, 2.) Kybertoimintaympäristössä kyseinen deterrenssin muoto mahdollistuu niin kehittyneiden teknologisten kuin periaatteellistenkin puolustuksellisten kyvykkyyksien myötä, jotka osaltaan heikentäntävät hyökkäyksellisten kyvykkyyksien aiempaa ylivoimaisuutta (Kukkola 2018, 61).
Vertaisarvioitu yhdistyksen hallituksen toimesta
Kuvitus: Veera Kuurinmaa
Lähteet
Borghard, Erica & Shawn Lonergan (2023). “Deterrence by Denial in Cyberspace”. Journal of Strategic Studies, 46 (3): 534–569.
Delpech, Thérèse (2012). Nuclear Deterrence in the 21st Century – Lessons from The Cold War for a New Era of Strategic Piracy. Santa Monica, Calif: RAND.
Freeden, Lawrence (2005). “Deterrence: A Reply”. The Journal of Strategic Studies, 28 (5): 789– 801.
Gaufman, Elizaveta (2021). “Cybercrime and Punishment: Security, Information War, and the Future of Runet”. Teoksessa Gritsenko, Daria, Mariëlle Wijermars & Mikhail Kopotev (toim.), The Palgrave Handbook of Digital Russia Studies, 115– 134, Cham: Springer Nature, Palgrave Macmillan.
Kukkola, Juha (2021). Rakenteellisen kyberasymmetrian strategiset vaikutukset: Venäjän kansallinen internetsegmentti sotilasstrategisena ilmiönä. Tampere: PunaMusta. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisuja numero 13.
Kukkola, Juha, Juha-Pekka Nikkarila, & Mari Ristolainen (2017). ”Asymmetric frontlines of cyber battlefields”. Teoksessa Kukkola, Juha, Mari Ristolainen & Juha-Pekka Nikkarila (toim.), Game Changer: Structural Transformation of Cyberspace, 69–122. Tampere: Juvenes Print. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisuja 10.
Lantto, Heikki, Brent Åkesson, Juha Kukkola, Juha-Pekka Nikkarila & Mari Ristolainen (2018). “Wargaming a Closed National Network: What are You Willing to Sacrifice?”. Teoksessa Kukkola, Juha, Mari Ristolainen & Juha-Pekka Nikkarila (toim.), Game Player: Facing the structural transformation of cyberspace, 135–152. Tampere: PunaMusta. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisuja 11.
Lieber, Dov, Benoit Faucon & Michael Amon (2023). “Russia Supplies Iran with Cyber Weapons as Military Cooperation Grows”. The Wall Street Journal, 27.3.2023. Uutinen. Saatavissa <https://www.wsj.com/articles/russia-supplies-iran-with-cyber-weapons-as-military-cooperation-grows-b14b94cd>, luettu 14.10.2023.
Lupovic, Amir (2010). “The Emerging Fourth Wave of Deterrence Theory – Toward a New Research Agenda”. International Studies Quarterly, 54 (3): 705–732.
Mazorr, Michael (2018). “Understanding Deterrence”. RAND corporation, perspective.
Nikkarila, Juha-Pekka & Mari Ristolainen (2017). “’RuNet 2020’ – Deploying traditional elements of combat power in cyberspace?”. Teoksessa Kukkola, Juha, Mari Ristolainen & Juha-Pekka Nikkarila (toim.), Game Changer: Structural Transformation of Cyberspace, 27–50. Tampere: Juvenes Print. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisuja 10.
Ristolainen, Mari (2017). “Should ’RuNet 2020’ be taken seriously? Contradictory views about cybersecurity between Russia and the West”. Teoksessa Kukkola, Juha, Mari Ristolainen & Juha-Pekka Nikkarila (toim.), Game Changer: Structural Transformation of Cyberspace 7–26, Tampere: Juvenes Print. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisuja 10.
Schelling, Thomas (1980). The Strategy of Conflict. Cambridge & London: Harvard University Press.
VMTT ry 