Kirjoittaja: Konsta Taanila, Yhteiskuntatieteiden ylioppilas (Kansainvälinen politiikka)

Aluksi

Kuten olemme viimeisten vuosikymmenien aikana saaneet huomata, aggressiivisuudesta on muodostunut yksi Venäjän ulkopoliittisen toiminnan keskeisimmistä piirteistä liittyen sekä konflikteihin itseensä että ”­­­harmaan alueen” toimintaan¹. Huolimatta siitä, että Venäjälle hyvin tärkeä harmaan alueen toiminnan muoto, hybridisodankäynti strategioineen², on saanut osakseen jokseenkin laajaa huomiota, sivuutetaan Venäjän pyrkimykset kybertoimintaympäristön suhteen usein propagandistisena tai muutoin hyödyttömänä tarkastelun kohteena. Usein taustalle jäävän kybertoimintaympäristön merkitys hahmottuu erityisen hyvin Venäjän hamuaman digitaalisen suvereniteetin ja vielä tarkemmin ottaen Venäjän kansallisen internetsegmentin kautta.

Kansallisella internetsegmentillä, joka tuttavallisemmin ilmaistaan Venäjää käsiteltäessä lyhenteellä RuNet, viitataan suljetun kansallisen verkon konkreettiseen ilmenemismuotoon. Käytännössä tämä suljettu internetsegmentti koostuu Venäjän valtion alueella sijaitsevasta ja sen määräysvallan alaisesta internetinfrastruktuurista, palveluista sekä muista tietoverkoista ja -järjestelmistä. Suljettu verkko voidaan siis kytkeä teknisesti irti globaalista internetistä siten, että se kykenee toimimaan ongelmitta valtion sisäisesti. (Kukkola 2021, 10 & 11.)

Kybertoimintaympäristö tulisi nähdä olennaiseksi osaksi valtioiden toimintaa, sillä Ristolaisen (2017, 9) argumentaatiota mukaillen, mikäli emme käsittele ja tarkastele Venäjän kansallista internetsegmenttiä yhtenä valtiollisen toiminnan alueena ja muotona, emme myöskään kykene hahmottamaan sen merkittävää potentiaalia osana niin perinteistä- kuin hybridisodankäyntiäkään. Nähdäkseni Venäjän kansallisen internetsegmentin kansainvälispoliittinen merkitys hahmottuu hyvin sen taustalla olevan pyrkimyksen eli kyberasymmetrian käsitteen kautta. Irtaantuessaan avoimesta globaalista verkosta, Venäjä muodostaa suljetun itsenäisen kokonaisuutensa, jonka avulla se pyrkii muodostamaan asymmetrisen tilanteen eli kyvykkyydellisen etulyöntiaseman kybertoimintaympäristöön suhteessa muihin avoimia verkkoja hyödyntäviin toimijoihin (Kukkola et al. 2017,  81–82). Onnistuessaan Venäjän kansallinen internetsegmentti tuo mukanaan sekä suoria (toimijoiden itsensä välisiä) että epäsuoria (välillisesti muodostuvia, erityisesti yhteistyöhön liittyviä) seurauksia, jotka on nähdäkseni syytä nostaa osaksi laajempaa Venäjän maailmanpoliittista toimintaa tarkastelevaa keskustelua. Näistä lisää kuitenkin vasta juttusarjan seuraavassa osassa.

Venäjän kansallisen internetsegmentin idea ja ominaispiirteet

Venäjän pyrkimys rajata informaatioyhteiskuntansa omaksi erilliseksi kokonaisuudekseen ei ole sinänsä uusi. Sen taustalla on kaikessa yksinkertaisuudessaan ajatus Venäjän internetsegmentin riippuvuuksien eliminoimisesta, mikä käytännössä tarkoittaisi RuNetin eristämistä globaalista verkosta omaksi kokonaisuudekseen. Käsitteellisesti voidaan siis puhua digitaalisesta suvereniteetista ja Venäjän informaatiotilan rajojen puolustamisesta. Onnistuessaan irtaantumisen voi todeta kehittävän esimerkiksi kriittisten internetinfrastruktuurien ja informaatiotilojen turvallisuutta sekä suojaamista. (Ristolainen 2017, 12–13.) Vaikka RuNet vakiinnutti asemansa osana Venäjän informaatioturvallisuusdoktriinia vasta vuonna 2016, voidaan kansallisen internetsegmentin ja sen sosiaalipoliittisen roolin lähtölaukauksena pitää vuosien 2011–2012 välisenä talvena esiintyneitä laajoja mielenosoituksia³ (Kluyeva 2016, 4674; Ristolainen 2017, 11). Onkin siis selvää, että hyökkäyksellisten ja puolustuksellisten kyberkyvykkyyksien lisäksi internetsegmentin eristäminen on valtion sisäisen hallinnan keino ja mahdollistaa esimerkiksi ihmisoikeuksien ja sananvapauden kaventamisen (Sherman 2021, 2).

Länsimaisesta avoimesta verkosta poiketen, Venäjän informaatiotila hyödyntää luonnollisesti kyrillisiä aakkosia ja sisältää omat sovelluksensa hakukoneineen sekä sosiaalisen median palveluineen. Kybersodankäynnillisen merkityksensä lisäksi, se siis pyrkii myös tarjoamaan käyttäjilleen venäläistä kulttuuria korostavan vaihtoehdon länsimaiden kontrolloiman internetin tilalle. Näin ollen RuNetin voi nähdä käsitteellisesti viittaavan myös Venäläiseen maailmankuvaan laajemminkin. (Ristolainen 2017, 12–13.) RuNet tulisikin siis ymmärtää jatkuvan muutoksen kohteena olevaksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu toimijoidensa itsensä⁴ sekä niiden välisten valtasuhteiden kautta (Asmolov & Kolozaridi 2017, 24–28). Erityisen olennaista RuNetin luonteeseen liittyen on huomioida, että venäläiset viranomaiset itse hahmottavat kybertoimintaympäristön, johon RuNet sijoittuu, fyysiseen territorioon rinnastettavaksi kokonaisuudeksi eli territorioksi itsessään (Nocetti 2015, 112). Kirjaimellisesti tätä tulkiten voitaisiinkin siis olettaa, että Venäjän kansalliseen internetsegmenttiin kohdistuvaan hyökkäykseen saatettaisiin reagoida kuten hyökkäykseen mitä tahansa sen muutoin hallitsemaa aluetta kohtaan.

Kykeneekö Venäjä irtaantumaan globaalista verkosta?

On hyvin haastavaa vastata lopullisen kattavasti kysymykseen siitä, kykeneekö Venäjä todella irtaantumaan globaalista verkosta ja jos kykenee, kuinka nopeasti tämä voisi tapahtua. Venäjä vaikuttaa kuitenkin pyrkivän suhteellisen systemaattisesti kohti päämääräänsä ja vuonna 2017 julkaistun Venäjän digitaalisen talouden kansallisen ohjelman mukaan, se tavoitteli digitaalista suvereniteettia vuoteen 2020 mennessä ja johtavaa asemaa tietoturvansa suhteen vuoteen 2024 mennessä (Kukkola et al. 2017, 77). Jotain voidaan myös päätellä Venäjän enemmän tai vähemmän onnistuneista testeistä, sillä se on kokeillut globaalista verkosta irtaantumista ainakin vuosina 2019 (Wakefielf 2019), 2021 (Antonov & Marrov 2021) ja mahdollisesti myös kesällä 2023 (Broderick 2023). Julkisten raporttien puutteen vuoksi voimme luonnollisesti vain arvailla, kuinka hyvin testit ovat todellisuudessa onnistuneet.

Yhtenä perimmäisenä motivaationa globaalista verkosta irtaantumiselle voidaan pitää puolustuksellisten sekä hyökkäyksellisten kyvykkyyksien lisäksi olemassa olevan yhdysvaltaisvetoisen maailmanjärjestyksen horjuttamista (Kukkola et al. 2017, 77). Venäjä on hyvin avoimesti ilmaissut pettymyksensä viimeaikaiseen valtasuhteiden kehittymiseen ja kuten Nikkarila sekä Ristolainen (2017, 28) ennakoivat, on selvää, että se valmistautuu mahdolliseen yhteydenottoon lännen kanssa. Kuitenkin eräs mielenkiintoinen havainto on, ettei Venäjä ole irrottautunut globaalista verkosta siitä huolimatta, että se aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan vuoden 2022 keväällä. Ainoastaan valtion sisäinen sensuuri ja pääsy läntisille uutissivustoille sekä sosiaalisen median palveluihin vaikuttavat tiukentuneen (kts. esim. Osipova 2022). Voidaankin siis todeta, ettei Venäjä välttämättä ole valmis irrottautumaan globaalista verkosta tai mikäli on, se ei aio paljastaa kaikkia korttejaan lännelle odottaessaan mahdollista laajempaa yhteenottoa.

Lopuksi

Kuten edellä esitän, Venäjän kansallinen internetsegmentti on ominaisuuksiltaan paitsi monimutkainen, myös olemukseltaan yllättävän monitulkintainen. Kokonaisuus on melko haastavasti hahmotettavissa etenkin, kun aihe leijailee käsitteen itsensäkin puolesta, noh, kyberavaruudessa (engl. cyberspace). Tästä huolimatta katson tämän kirjoituksen valaisevan ilmiötä itseään sekä sitä, miksei Venäjän kansallista internetsegmenttiä tai siitä koituvia mahdollisia seurauksia tule yksioikoisesti sivuuttaa. Seuraavassa Venäjän kansallista internetsegmenttiä käsittelevässä kirjoituksessani nostankin esiin sekä suoria että epäsuoria seurauksia, joita RuNet saattaa onnistuessaan tuoda mukanaan.

Viitteet

1.) Harmaan alueen toiminnalla tarkoitetaan sodan ja rauhan välimaastoon sijoittuvaa (useimmiten) ei-sotilaallista toimintaa, jonka pyrkimyksenä on kuitenkin heikentää vastustajaa. Tästä hyvinä esimerkkeinä erilaiset hybridisodankäynnin muodot kuten esimerkiksi disinformaatio ja erilaiset taloudelliset toimenpiteet. (Hicks 2019.)

2.) Lisää hybridisodankäynnistä ja sen määritelmästä löydät TÄÄLTÄ

3.) Kyseisen talven mielenosoituksia voidaan jossain määrin pitää Venäjän kansalaisyhteiskunnan heräämisenä tai jopa uudelleensyntymänä. Tapahtumat tunnetaankin myös mm. valkoisena vallankumouksena (eng. White revolution) sekä sosiaalisen median vallankumouksena (social media revolution). (Kluyeva 2016, 4674.)

4.) Sisältäen esimerkiksi poliittiset, kulttuurilliset, taloudelliset ja teknologiset toimijat (Asmolov & Kolozaridi 2017, 24–28).

Vertaisarvioitu yhdistyksen hallituksen toimesta

Kuvitus: Veera Kuurinmaa

Lähteet

Antonov, Dmitry & Alexander Marrow (2021).  “Russia disconnects from internet in tests as it bolsters security – RBC daily”.Reuters, 22.7.2021. Analyysi. Saatavissa <https://www.reuters.com/technology/russia-disconnected-global-internet-tests-rbc-daily-2021-07-22/>, Luettu 5.9.2023.

Asmolov, Gregory & Polina Kolozaridi (2017). “The imaginaries of RuNet: the change of the elites and the construction of online space”. Russian Politics 2 (1): 54–79.

Broderick, Timmy (2023). “Russia Is Trying to Leave the Internet and Build Its Own”. Scientific American, 12.7.2023. Analyysi. Saatavissa <https://www.scientificamerican.com/article/russia-is-trying-to-leave-the-internet-and-build-its-own/>, luettu 5.9.2023.

Hicks, Kathleen (2019). “Russia in the Gray Zone”. Center For Strategic & Internetional Studies, 25.7.2019. Blogi. Saatavissa <https://www.csis.org/analysis/russia-gray-zone>, luettu 5.9.2023.

Kluyeva, Anna (2016). “Taming Online Political Engagement in Russia: Disempowered Publics, Empowered State, and Challenges of the Fully Functioning Society”. International Journal of Communication 10 (2016): 4661–4680.

Kukkola, Juha (2021). Rakenteellisen kyberasymmetrian strategiset vaikutukset: Venäjän kansallinen internetsegmentti sotilasstrategisena ilmiönä. Tampere: PunaMusta. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisuja numero 13.

Kukkola, Juha, Juha-Pekka Nikkarila, & Mari Ristolainen (2017). ”Asymmetric frontlines of cyber battlefields”. Teoksessa Kukkola, Juha, Mari Ristolainen & Juha-Pekka Nikkarila (toim.), Game Changer: Structural Transformation of Cyberspace, 69–122. Tampere: Juvenes Print. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisuja 10.

Nikkarila, Juha-Pekka & Mari Ristolainen (2017). “’RuNet 2020’ – Deploying traditional elements of combat power in cyberspace?”. Teoksessa Kukkola, Juha, Mari Ristolainen & Juha-Pekka Nikkarila (toim.), Game Changer: Structural Transformation of Cyberspace, 27–50. Tampere: Juvenes Print. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisuja 10.

Nocetti, Julien (2015). “Contest and conquest: Russia and global internet governance”. International Affairs 91 (1): 111–130.

Osipova, Elsa (2022). ”Porno ja kansalaisjärjestöt estettiin, mutta espanjalaiskinkulle viranomaiset eivät voi mitään – tällainen on Venäjän internet vuonna 2022”. Yle, 14.12.2022. Analyysi. Saatavissa < https://yle.fi/a/74-20008307> , luettu 5.9.2023.

Ristolainen, Mari (2017). “Should ’RuNet 2020’ be taken seriously? Contradictory views about cybersecurity between Russia and the West”. Teoksessa Kukkola, Juha, Mari Ristolainen & Juha-Pekka Nikkarila (toim.), Game Changer: Structural Transformation of Cyberspace 7–26, Tampere: Juvenes Print. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisuja 10.

Sherman, Justin (2021). “Reassessing RuNet: Russia Internet Isolation and Implications for Russian Cyber Behavior”. Atlantic Council, Issue Brief.

Wakefield, Jake (2019). “Russia ‘succesfully tests’ its unplugged internet”. BBC, 24.12.2019. Uutinen. Saatavissa <https://www.bbc.com/news/technology-50902496 >, luettu 5.9.2023.