Kirjoittaja: Pirita Ollila, Yhteiskuntatieteiden ylioppilas (Kansainvälinen politiikka)

Aluksi

Kun puhutaan siitä, miten Venäjä on käyttänyt energiaa hybridisodan välineenä hyökättyään Ukrainaan vuonna 2022, on tärkeää ensin avata, mitä tarkoitetaan seuraavilla kahdella:

1. Hybridisodankäynti
2. Energia painostamisen välineenä

Hybridisodankäynti on terminä ajoittain haastava sisäistää. Hybridisodassa ominaista on, että se sekoittaa niin perinteisiä kuin uudenlaisiakin keinoja sodankäynnissä (Renz 2016, 283). Toinen keino selittää termi on purkaa se sodankäynnin muodoksi, jossa sekoitetaan kovan ja pehmeän vallankäytön muotoja. Kovalla vallalla tarkoitetaan esimerkiksi sotilaallista voimaa ja pehmeällä vallankäytöllä muita epätyypillisempiä vaikutuskeinoja, kuten energian ja talouden valjastamista vaikuttamisen välineiksi. Tässä määritelmässä hybridisodan ideana on saada toinen osapuoli toimimaan halutulla tavalla sekoittamalla kovia ja pehmeitä vallankäytön muotoja. (Prie & Crasnean 2022, 199.) Samalla hybridisodankäyntiin liittyy olennaisesti epäselvyys siitä, onko kyseessä rauhan tila, yksittäinen konflikti vai sota. Tähän yleensä viitataan termillä “harmaa alue”. Tällä pyritään sumuttamaan toisen osapuolen kykyä arvioida tilannetta sotilaallisesta näkökulmasta. (Weissmann 2021, 1.)

Väitteen ytimessä on se, onko aiheellista katsoa, että Venäjä on käyttänyt Ukrainan sodassa energiaa yhtenä hybridisodan välineenä. Jos kysymyksen purkaisi palasiksi, olisi se seuraavanlainen: Onko Venäjä käyttänyt energiaa sodankäynnin keinona, vaikka energia ei olekaan tyypillinen sodankäynnin väline, ja jos on, miten energian voi valjastaa sodankäynnin välineeksi?

Onko syytä olettaa, että Venäjä on valjastanut energian sodankäynnin välineeksi?

Suurin osa meistä on törmännyt uutisointiin Ukrainan sodasta, jossa kerrotaan Venäjän miehittäneen Zaporižžjan ydinvoimalan, tai kirjoituksiin siitä, kuinka Venäjän joukot ovat liikkuneet vaarallisesti Tshernobylin ydinvoimala-alueella. Sen sijaan harvemmin uutisvirrassa törmää kirjoituksiin, joissa puhutaan laajemmassa mittakaavassa siitä, onko toiminta tarkoituksellista tai jopa tavoitteellista, ja jos on, niin mitkä ovat Venäjän toiminnan tarkoitusperät.

Aiheeseen perehdyttäessä on suorastaan mahdotonta välttyä lopputulemalta, että Venäjä on hyökännyt tarkoituksellisesti ja systemaattisesti Ukrainan energiainfrastruktuuriin. Tähän päätelmään on helppo päätyä, jos tietää jo entuudestaan, että Venäjä on käyttänyt aiemminkin ulkopolitiikkansa jatkeena energiaa. Esimerkiksi vuosina 2006–2009 Ukrainan ajautui kiistoihin kaasun hinnasta Venäjän kanssa, joiden seurauksina kaasun kuljetuksissa oli häiriöitä ja katkoksia niin Ukrainassa, kuin myös Euroopassa asti. Tapahtumasarjasta alettiin puhua termillä Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukriisi, ja vaikka se olikin ensisijaisesti kyseisten maiden välinen ongelma, oli sillä myös mittavia seurauksia muissakin Euroopan unionin jäsenmaissa. (Rodríguez-Fernández, Fernandez Carvajal & Ruiz-Gomez 2020, 1.)

Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt se, että Venäjän väitetään olevan syy sille, miksi hybridisota-termi on kehittynyt ja yleistynyt käytössä. Esimerkiksi Renz (2016, 283) yhdistää termin käytön Venäjän sotilaallisen toiminnan modernisoitumiseen. Aikaisimmillaan se liitetään jo Venäjän toimiin Georgian sodassa. Weissmann (2019) taas väittää, että termi on vakiintunut käyttöön ensisijaisesti Venäjän suorittaman Krimin valloittamisen seurauksena.

Näiden lisäksi esimerkiksi ajatushautomo Wilson Centerin mukaan Venäjä aloitti Ukrainassa syyskuussa 2022 uuden vaiheen sodassa. Ajatushautomon mukaan uuden strategian tarkoituksena oli kohdistaa massiivisia iskuja ja sotatoimia Ukrainan energiainfrastruktuuriin. Ajatushautomon arvion mukaan kyseisten toimien tavoitteen on ukrainalaisten maanpuolustustahdon musertaminen.  (Prokip 2023.)  Yhteiskunnat nojautuvat teknologiaan voimakkaasti kriittisessä infrastruktuurissa, minkä seurauksena se on houkuttava hyökkäyskohde tuhon kokonaisvaltaisuuden osalta (Ghafir et al. 2018, 4987). Ukrainan tilanteessa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi pääsyn epäämistä lämmityksen piiriin sään ollessa pakkasella, tai sairaaloiden toimintojen vaikeuttamista.

Samalla Ukrainan ministeriö on ilmoittanut, että strategisen energiainfrastruktuurin suojeleminen on keskeisimpiä prioriteetteja maan valmistautuessa kylmemmän vuodenajan alkamiseen Ukrainassa. Tämä on kattanut niin tuhottujen verkostojen korjaamista, vihreään siirtymään panostamista, kuin myös oman energian tuotantokapasiteetin kasvattamista. Seurauksena onkin ollut, että Ukraina on kiirehtinyt kriittisen infrastruktuurinsa korjaamisessa ja uusintamisessa. (Ministry of Energy of Ukraine 2023a.) Esimerkiksi kansallisen energia- ja ilmasto-ohjelmasuunnitelman aikataulua on kiihdytetty merkittävästi, sillä Ukrainan energiaturvallisuutta parantavan hankkeen valmistusta halutaan nopeuttaa. (Ministry of Economy of Ukraine 2023.) Energiaministeriön antamassa tiedonannossa Venäjä on jatkanut kriittisen infrastruktuurin vahingoittamista, ja 19.9.2023 annetun tiedonannon mukaan Ukrainan sähköverkosto on joutunut jälleen pommituksen kohteeksi, jonka seurauksena yli 1000 ihmistä on joutunut selviytymään ilman energiaa. (Ministry of Energy of Ukraine 2023b.)

Miten Venäjä on kajonnut Ukrainan sodan aikana Ukrainan energiatilanteeseen?

Venäjän hyökkäyssota on näkynyt kaikkialla Ukrainan energiatuotannossa ja energiainfrastruktuurissa, mikä toimii osoituksena siitä, että Venäjä vaikuttaa hioneen strategiaansa sellaiseksi, että se kykenisi tuottamaan maksimaalista vahinkoa Ukrainan energiainfrastruktuuriin (Energy Charter 2023, 4). Ennen sodan syttymistä helmikuussa 2022 Ukrainan energiasektorilla oli keskeinen rooli maan modernisoimisessa. Käytännössä kaikkialla maassa oli pääsy sähkön piiriin ja lähestulkoon kaikilla oli käytettävissään turvallista polttoainetta ruuan laitossa. (World Bank 2023.)

Sodan puhjettua helmikuussa 2022 Ukrainan energiatilanne on taantunut silminnähden. Esimerkiksi energiankulutus oli vähentynyt vajaalla viidenneksellä ja sähkön kulutus noin kolmanneksella vuoden 2022 aikana verrattaessa sotaa edeltäneeseen energiankulutukseen. Lähes kaikki Ukrainassa ovat joutuneet kohtaamaan häiriöitä ja katkoksia sähkönkulutuksessa. (Enerdata 2023.) World Bankin (2023) julkaiseman raportin mukaan jopa 12 miljoonaa ihmistä on joutunut elämään joko ilman sähköä, tai rajoitetun sähkön saatavuuden piirissä. Saman raportin mukaan kaikilla ei ole ollut pääsyä lämmityksen piiriin edes silloin, kun lämpö on pudonnut pakkaselle ja myös veden saannissa on ollut energiainfrastruktuurin tuhoamisen seurauksena esteitä.

Sodan puhjettua on arvioitu, että Ukrainan energiainfrastruktuuriin on kohdistettu yli 1500 hyökkäystä. Tämän seurauksena esimerkiksi maan kyky tuottaa sähköä on vähentynyt 62 prosenttiyksikköä. Samoin vuoden 2022 aikana käytössä oleva energian määrä oli enää alle puolet sotaa edeltävistä vuosista. Samalla iso osa Ukrainan tuotantoalueista on nykyään Venäjän miehittämänä. Esimerkiksi Zaporižžjan ydinvoimala-alue on Venäjän alaisuudessa. (World Bank 2023.)

Sodan seurauksena Ukraina on menettänyt noin 80 prosenttiyksikköä lämpövoimaloidensa kapasiteetista. Vajaa puolet sähkön ja lämmön yhteistuotannosta on tuhottu ja noin kymmenesosa on Venäjän miehittämänä. Vesivoimaloista ja pumpatuista varastoista kaikki ovat vaurioituneet, tai joutuneet hyökkäyksen kohteiksi. (Energy Charter 2023, 8–9.) Uusiutuvasta energiantuotannosta neljännes on Venäjän miehittämillä alueilla (Energy Charter 2023, 10). Ukrainassa on Euroopan kolmanneksi suurimmat maakaasureservit, joista vajaa viidennes oli Venäjän miehityksen alaisilla alueilla. Sodan seurauksena Venäjä on miehittänyt maakaasualueista noin 15 prosenttiyksikköä ja maakaasun tuotanto onkin pienentynyt noin kymmenyksellä. (Energy Charter 2023, 13.)

Lopuksi

Se, että viimeistään 2020-luvulla hybridisodankäynti käsitteenä on vakiinnuttanut paikkansa kahvipöytäkeskusteluissa, on pitkälti seurausta siitä, että Venäjän ulkopoliittisia toimia on käsitelty kyseisen termin avulla. Sen lisäksi Venäjältä löytyy historiastaan paljon näyttöä energian valjastamisesta ulkopolitiikkaansa jatkeeksi. Nyt myös Ukrainan sodan aikana tästä on ollut näyttöä.  Tämän vuoksi on kohtuullista todeta, että Venäjä on käyttänyt Ukrainassa energiaa yhtenä hybridivaikuttamisen välineenä. Huomioiden kaikki vaikutukset, joita sodalla on ollut Ukrainan energiainfrastruktuuriin, on helppo päätyä näkemykseen, että Venäjä on käyttänyt energiaa hybridisodankäynnin välineenä Ukrainan sodassa nimenomaan strategisin motiivein.

Vertaisarvioitu yhdistyksen hallituksen toimesta

Kuvitus: Veera Kuurinmaa

Lähteet:

Enerdata (2023). Ukraine Energy Information. Saatavissa <https://www.enerdata.net/estore/energy-market/ukraine/>, luettu 24.9.2023. 

Ghafir, Ibrahim, Jibran Saleem, Mohammad Hammoudeh, Faour Hanan, Vaclav Prenosil, Sardar Jaf, Sohail Jabbar & Thar Baker (2018). “Security threats to critical infrastructure: the human factor”, The Journal of supercomputing 74 (10): 4986–5002.

International energy charter (2023). Ukrainian energy sector evaluation and damage assessment – x. Saatavissa <https://www.energycharter.org/media/news/article/ukrainian-task-force-completes-the-eleventh-ukrainian-energy-sector-damage-assessment-report/?tx_news_pi1%5Bcontroller%5D=News&tx_news_pi1%5Baction%5D=detail&cHash=7c0f00ee64505c5c9e5f311b746fec90>, luettu 24.9.2023.

Ministry of Economy of Ukraine (2023). Government plans to develop a draft National Energy and Climate Plan in the shortest possible time: Yuliia Svyrydenko. Saatavissa <https://www.kmu.gov.ua/en/news/uriad-planuie-rozrobyty-proekt-natsionalnoho-planu-z-enerhetyky-i-klimatu-v-maksymalno-stysli-terminy-iuliia-svyrydenko>, luettu 24.9.2023.

Ministry of Energy of Ukraine (2023a). Preparations for the heating season enter final stage, says Prime Minister. Saatavissa < https://www.kmu.gov.ua/en/news/pidhotovka-do-opaliuvalnoho-sezonu-vkhodyt-u-finalnu-stadiiu-premier-ministr>, luettu 24.9.2023.

Ministry of Energy of Ukraine (2023b). Situation in energy system on 19 September. Saatavissa <https://www.kmu.gov.ua/en/news/sytuatsiia-v-enerhosystemi-na-19-veresnia>, luettu 24.9.2023.

Prie, Cristian Andrei & Marcel Vasilică Crăsnean (2022). “Hybrid Warfare. The Russian Intervention in Crimea in 2014 and the Lessons We Learned for the Current Military Context”. Land Forces Academy review 27 (3): 198–203.

Prokip, Andrian (2023). Ukrainian Energy During War and Between the Winters. Saatavissa <https://www.wilsoncenter.org/blog-post/ukrainian-energy-during-war-and-between-winters>, luettu 24.9.2023.

Renz, Bettina (2016). “Russia and ’Hybrid Warfare’”, Contemporary Politics 22 (3): 283–300.

Rodríguez-Fernández, Laura, Ana Belen Fernandez Carvajal & Luis Manuel Ruiz-Gomez (2020). “Evolution of European Union’s energy security in gas supply during Russia–Ukraine gas crises (2006–2009)”, Energy strategy reviews 30: 1–9.

Weissmann, Mikael (2019). “Hybrid warfare and hybrid threats today and tomorrow: towards an analytical framework”, Journal on Baltic Security 5 (1): 17–26.

Weissmann, Mikael (2021). Hybrid Warfare: Security and Asymmetric Conflict in International Relations. London: I. B. Taurus.